kääpiösnautseri Käpy

HUOMIO!

2012-02-01T15:30:00.005+02:00

Haluaisiko joku Helsingissä asuva ottaa kivan käppänäneidin hoitoon ajalle 4.-13.3? Tai haluaisiko joku Oulun ystäväni tulla asumaan tuoksi ajaksi Helsingin viihtyisään Munkkiniemeen ja huolehtia koirasta siinä sivussa?

Ole ihana ja ilahduta ilmoittautumalla mahdolliseksi vapaaehtoiseksi joko kommenttiboksissa tai mailitse (la.pa.nen@hotmail.com). Voin maksaa hoidosta vaivanpalkkaa (jos on pakko :-)).

Lenkillä

2012-01-28T16:35:00.002+02:00

She's naked

2012-01-18T12:59:00.001+02:00

Nypitty, revitty, alasti.

Loma

2012-01-10T19:27:00.008+02:00

Itse vietin mitä ihanimman loman Ateenassa kierrellen ja kokien samalla kun Käpy nautti Helsingissä Nellan ja Veera-käppänän huolellisesta hoidosta. Sekä omistajalla että koiralla oli onnistunut irtiotto arjesta. Tässä kuvakooste Käpyn viimepäivistä, joista saa kiittää Nellaa! :)

Ja vielä kuva toiselta puolelta Eurooppaa, jossa näkyy yksi niistä lukuisista vapaana kulkevista (mutta pannoista päätellen ei kulku-) koirista, joihin matkan aikana törmäsimme. Ne liikkuivat suurkaupungin vilkkaan liikenteen seassa yllättävän sujuvasti ja olivat ystävällisiä, kiiltäväturkkisia sekä pulleita. :)

Kohti vuotta 2012

2011-12-30T05:54:00.004+02:00

Mulla ei ole ollut nettiä kotona kuukauteen, mikä on kieltämättä tehnyt hyvää opiskeluille ja elämälle muutenkin, mutta mikä on tarkoittanut myös sitä, että bloggailu on jäänyt kokonaan. Elossa kuitenkin ollaan ja uuden mokkulan saavuttua myös taas sivistyksen keskellä.

Tässä nyt pieni yhteenveto vuodesta 2011 näin uudenvuoden kynnyksellä. Jouluja taitaa olla turha toivotella enää. :-)

Vuonna 2011...

... omistajan elämä on pyörinyt vahvasti opiskelujen ympärillä koko vuoden, koiran elämä puolestaan tavallisten arkirutiinien ympärillä.
... me ollaan Käpyn kanssa asuttu sekä Oulussa että Helsingissä. Vahvasti mieleen jäi ensimmäinen kuukausi uudessa kaupungissa. Asuimme neljän viikon aikana neljässä eri lukaalissa eri puolilla kaupunkia, välillä olohuoneen lattialla nukkuen, välillä jakaen 18 neliöisen asunnon kolmannen asukkaan kanssa. Kaikista näistä muutoksista ja olosuhteista huolimatta Käpy oli alusta alkaen Helsingissä kuin kotonaan eikä näyttänyt stressin merkkejä ollenkaan. Ainoa hermoraunio oli itse omistaja, joka huokaisi helpotuksesta, kun oma vuokrakämppä vihdoin löytyi.
... me käytiin Käpyn kanssa ensimmäistä kertaa trimmauskurssilla keväällä 2011, joka oli varsin hauska kokemus!
... Käpy on nauttinut monien kivojen koirakaverien leikkiseurasta. Vuoden ehdoton BFF on ollut Nappa-koira Oulusta/Iisalmesta. Muita kivoja ovat olleet muun muassa Peppi, Lilli, Papu sekä uutukaiset Helsinkikamut Veera-käppänä ja naapurin pulska villakoira (jonka nimi on päässyt unohtumaan :-D).
... Käpy täytti 3 vuotta.
... juhlimme joulun Käpyn kanssa Helsingissä. Se oli molemmille ensimmäinen joulu poissa koto-Oulusta.

Siispä hyvää uuttavuotta kaikille. Voimia myös paukkuarkojen koirien omistajille, joille se uusivuosi ei ole niin mieluisa juttu. Meillä Käpy ei onneksi pelkää raketteja ollenkaan - päinvastoin, tyhmänrohkeana haluaisi tehdä kivojen paukkuvien juttujen kanssa vain lähempää tuttavuutta...

Juhlikaa hyvin!

Kaamos ja kipuileva omistaja

2011-11-18T18:14:00.005+02:00

Kesä 2010. Onneksi mun koira on edes söpö. :)

Otsikkoon viitaten, kipuiluun on kaksi syytä.

Toinen on puhtaasti henkistä kärsimystä, joka johtuu pimeästä vuodenajasta. En ole vuorokausiin nähnyt aurinkoa ollenkaan eikä täällä eteläisessä Suomessa ole luntakaan, joka valaisisi. Väsyttää, vituttaa, väsyttää.

Toinen syy löytyy särkevästä lonkastani, joka aiheuttaa sekä joka puolelle kehoa säteilevää kipukipua että hermoja kiristävää henkistä kipua, kun en pääse tekemään yhtään mitään, johon liittyy vähimmissä määrinkään jalkojen liikuttelua suuntaan tai toiseen. Vituttaa, vituttaa, vituttaa!

Tästä seurauksena olen joko kiroileva sänkypotilas tai vahvoista kipulääkkeistä tokkurainen ihmishaamu, mikä ei ole Käpyn(kään) kannalta mukavaa. Viimeisen parin viikon aikana ulkoilu on ollut minimissä, koira aavistuksen turhautunut ja omistajan viihdytyskeinot vähissä. Ollaan leikitty sisällä etsimisleikkejä ja temppuiltu sen mitä on jaksettu. Tänään käytiin bussilla Pasilassa moikkaamassa siskoa, jotta koira saisi edes jotain virikettä ja ympäristön vaihtelua. Kaiken lisäksi Käpyllä on juoksu eli sitä ei voi viedä edes koirapuistoon irrottelemaan.

Pahoittelen blogipurkausta ja poistun kipuilemaan muualle. Maanantaina mun pitäisi olla vaivastani viisaampi, toivottavasti pian myös terveempi.

Luumu ja Muusa

2011-11-02T13:56:00.004+02:00

Olen haaveillut jo pitkään tämän postauksen tekemisestä.

Käpy ei suinkaan ole ensimmäinen koira, jonka kanssa olen elänyt, joskin ensimmäinen ihka oma se kyllä on. Meillä on ollut lapsuudenkodissa kaksi koiraa: Luumu ja Muusa, molemmat chow chow -merkkisiä ja aivan ihastuttavia olentoja. Tässä lyhyesti heistä.

Luumu (eli Parmelian Iltatähti) syntyi v. 1998 Parmelia-kenneliin Keravalle. Luumu oli perheemme ensimmäinen koira, aikaisemmin meillä oli ollut vain kissoja. Äiti ei ollut koskaan ollut koiraihminen ja siksi rotuvalinta oli aika ilmiselvä. Chowi on itsenäinen, itsepäinen, hieman kissamainen "epäkoira", joka muistuttaa ulkoisestikin enemmän karhunpoikasta kuin koiraa. Luumu oli kaikkea tätä, ja enemmän.

Vauva-Luumu. Valitettavasti tämä on ainoa kuva, jonka löysin.

Luumu oli ikävä kyllä muillakin tavoin tyypillinen rotunsa edustaja: se oli hyvin sairas. Choweilla on valitettavan huono terveystilanne, jota ei pieni jalostuskanta ainakaan paranna. Luumu alkoi sairastella heti puolen vuoden iässä. Se kärsi eri ruoka-aineallergioista, karvanlähdöstä, hormonitoiminnan häiriöistä, silmäsairauksista ja niin edelleen. Luumun vuoksi tehtiin kaikki. Se käytettiin kahdessa silmäleikkauksessa, säännöllisissä homeopatiahoidoissa ja se söi vain tarkkaan syynättyä, lisäaineetonta kotiruokaa. Lopulta koira oli puolisokea ja vaihtelevasti voiva: oli hyviä päiviä, mutta myös huonompia. Vain kahden vuoden iässä Luumu sairastui kohtutulehdukseen, joka vei sen viimeisetkin voimat ja niin tuo suloinen nallekarhu saatettiin sen viimeiselle matkalle.

Muusa (hienommalta nimeltään Mei Hung Dandong) oli oululaisen Mei Hung -kennelin kasvatti, joka hankittiin Luumulle kaveriksi v. 1999. Toisin kuin Luumu, Muusa eli elämänsä alusta loppuun varsin terveenä. Eläinlääkärissä ei tarvinnut käydä kuin rokotusten verran. Olimme siis onnekkaampia toisen koiran kohdalla. Muusa oli luonteeltaan asteen eloisampi ja koiramaisempi kuin Luumu, mutta sekin kaikessa itsepäisyydessään oikea chowipersoona. Itsekin aloin olla sen ikäinen, että innostuin opettamaan Muusalle kaikenlaisia temppuja ja pikkuhiljaa sen elinaikana minulle syttyi haave omasta koirasta.

Muusa eli yhdeksänvuotiaaksi. Se on chowille kunnioitettava ikä. Ikävä kyllä Muusa menehtyi edeltäjänsä tavoin kohtutulehdukseen kesällä 2008. Se oli kuitenkin elänyt terveen, onnellisen ja pitkän elämän rakastamiensa ihmisten kanssa. Olen useasti harmitellut, etteivät Käpy ja Muusa ehtineet tavata.

Chow chow on edelleen jollain tavalla minulle läheinen koirarotu - jopa läheisempi kuin kääpiösnautseri. Käpy on maailman paras koira ja mun rakkain ystävä, mutta kääpiösnautseri rotuna ei aina tunnu aivan omalta. Käpyä hankkiessani halusin kuitenkin koiralta jotain sellaista, johon chowi ei ominaisuuksineen istunut. Halusin kätevän kokoisen, terveen ja reippaan lenkki- sekä agilitykaverin. Käpy onkin mitä mainioin pikkukoira, mutta omalle luonteelleni sopisi asteen rauhallisempi ja kooltaan konkreettisempi rotu.

Vannon, että joku päivä minulla on vielä tuollainen nallekarhumainen chow chow...

Munkkiniemi ♥

2011-10-29T12:48:00.002+03:00

8 satunnaista (ja harvinaisen tylsää) asiaa Käpystä

2011-10-28T20:02:00.005+03:00

Koirablogeissa ahkerasti kiertänyt haaste saavutti meidätkin. Haasteella meitä nakkasi Tenho omistajineen (ja itse asiassa ehkä joku muukin?). Kiitos, kiitos! Eteenpäin en aio tätä enää laittaa, koska musta tuntuu, että kaikki tuntemani koiraihmiset ovat tämän kertaalleen jo kirjailleet.

1. Käpy on tosi kiltti koira. Sitä tulee harvemmin ajatelleeksi, mutta niin se on. Mulla on hyvätapainen koira huolimatta siitä, että se on vain peruskoulutettu ja siitä, etten muista kerrata tottelevaisuutta ollenkaan tarpeeksi usein. Joskus sitä sitten oikein havahtuu, että oho, on se vain niin kiltti ja tottelevainen koira. :) Tarkoitan nyt siis ihan arkielämää ja siinä toimimista, en mitään tokotemppuiluja - ne ei ole meitä varten.

2. Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, Käpyllä on tapana nukkua varsin eriskummallisissa paikoissa. Pentuna se otti nokkaunet mieluiten kirjoituspöydällä tai ikkunalaudalla (kumpikaan edellisistä ei siis koskaan ollut sallittua mutta kun silmä vältti..) - nykyinen lempipaikka on se sohvan selkänoja. Yöunet otetaan sitten joko omistajan selän tai mahan päällä, joskus myös peiton alle tiukasti kääriytyneenä.

3. Nyt sen paljastan: leikkasin pari viikkoa sitten Käpyn kulmakarvat pois! Anteeksi Satu-kasvattaja ja muut intohimoiset käppänäihmiset. Olen pahapaha ihminen, mutta kun näyttelyaikeita ei ainakaan lähikuukausina ole, en keksi ainoatakaan syytä, miksi koiraparkaa pitäisi kiusata noita näköä haittaavilla tupsuilla.

4. Olen huono koiraihminen myös siksi, että koirani syö tällähetkellä marketin Hau Hau -ruokaa. Anteeksi siitäkin, mutta koiralle maistuu eikä hinta vie vararikkoon.

Postaus alkaa muistuttaa omistajan synninpäästöä...

5. On ikävää, ettei Käpyllä ole vielä ainoatakaan kivaa koirakaveria Helsingissä, koska Käpy on ikuinen lapsi ja kova leikkimään. Koirapuistoon en oikein uskaltaudu (tiedättehän, oudot koirat ja niiden oudot omistajat) ja koiraihmisiä tunnen täältä tasan yhden (moi Anna ja Peppi!), mutta Pepistä ei juuri leikkikamuksi ole. Pitäisikin reipastua tällä saralla ja kuulostella alueen käppänäharrastajien toimintaa.

6. Käpy on hyvä matkustaja. Se kulkee ongelmitta niin junassa, ratikassa, bussissa, autossa kuin pyöränkorissakin. Yleisimmistä kulkuvälineistä testaamatta taitaa olla vain metro ja lentokone.

7. En tiedä, mistä tämä tuli mieleen, mutta onhan tämäkin aika random-tieto: Käpy on esiintynyt kerran sanomalehdessä. Nimittäin Kalevassa joskus vuosi tai kaksi sitten, koirankakkapusseista kertovassa jutussa. :D Hahaha, naureskelen täällä itsekseni, mut mun koira on julkkis.

8. Ja viimeiseksi: mitä Käpy tekee juuri nyt? Käpy makoilee sängyllä ja odottaa lenkillelähtöä (eli tuijottaa mua melkein herkeämättä, pureskelee välillä luunmuotoista pehmoleluaan). On hassua, miten arkirutiinit iskostuu koiran mieleen. Käpy tietää, että pian lähdetään. Ajantajua sillä tuskin on, mutta jotenkin se sen aina aistii, vaikken remmiäkään ole esille vielä ottanut saati vaatteita eteisestä hakenut.

Sen pituinen se.

Hyviä päikkäreitä!

2011-10-23T15:28:00.003+03:00

Tuskailen Tenhon omistajan antaman haasteen kanssa niin, että postaan tähän väliin jotain muuta. Tämäkin kertoo jotain koirani persoonallisuudesta...

Pahoittelen kännykkäkameralaatua, mut muuta ei ole saatavilla nyt.

Ei mulla muuta...

Retrohenkistä snautserisisustusta

2011-10-19T16:25:00.005+03:00

Oh! Rakkaus! Tämä söpöläinen saapui julisteen muodossa tänään. Vaatii vielä kehystyksen ja sitten mulla on ehkä maailmankaikkeuden hienoin sisustustaulu.

Maailman paras kotikoira

2011-10-16T12:02:00.006+03:00

En ole pitkään aikaan päässy kirjoittamaan muilta kiireiltäni, mutta nyt ollaan vihdoin asetuttu aloilleen täällä Helsingissäkin. Opiskelujen kanssa on sopivasti sellainen kiire, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain niihin liittyvää - mikäpä siis sopivampi tapa vältellä velvollisuuksia kuin paeta niitä blogimaailmaan...

Tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että piilotin blogin lukijoilta hetkeksi. Käpy on onnellinen kotikoira, jonka kanssa ei harrasteta tällä hetkellä yhtään mitään, joten en tiedä oikein mistä kirjoittaakaan. Käpyn arki koostuu yksinkertaisista asioista. Se ulkoilee mielellään tunnin tai kaksi kirpeässä syyssäässä, elää mukana omistajan ilot ja surut sekä toimii varpaidenlämmittäjänä sohvalla, kun luen 700-sivuista tenttikirjaa. Käpy on ennemminkin paras ystävä ja kämppis kuin koira. Enkä valita. Harva kämppis tai ystävä on jatkuvasti noin vilpittömän iloinen ja kuitenkin useimmiten mun käskytettävissäni. ;)

No, ei kai mulla muuta. Joku voisi nakata kommenttilaatikkoon jotain vinkkiä, mistä kotikoiran elämässä voi kirjoittaa. Mun pää lyö tyhjää.

P.S. Helsinki on kaikkea mitä toivoin ja enemmän. ♥ Käpykin on varmasti tyytyväinen Munkkiniemen loputtomiin lenkkireitteihin:

Viimeisiä kesäpäiviä

2011-08-15T14:57:00.007+03:00

Vajaan kahden viikon päästä me ollaan Käpyn kanssa helsinkiläisiä. Omistaja aloittaa opiskelijaelämän ja Käpy astuu citykoiran rooliin. Hyvästi päivittäiset metsälenkit ja irtijuoksentelut, terve monituntiset remmilenkit ja omistajan puhkikuluneet kengänpohjat...

Koirakuulumiset ovat pyörineet lähinnä lenkkeilyn ja koiratreffien ympärillä. Heinäkuussa käytiin tsekkaamassa Oulun näyttelymeininkiä ja Käpykin pääsi mukaan ihmettelemään. Törmäiltiin tuttuihin ja olinpa kerrankin itse kameran kanssa liikenteessä. Kuvia en ole vielä saanut koneelle asti, koska kortinlukija hajosi mun rähmäkäpälissäni. Niin mun tuuria...

Ensin telmittiin ihan hulluna...

...ja sitten pysähdyttiin ihmettelemään porukalla marsuja.

Käpy on päässyt tapaamaan niin Nappaa, naapurin Lilli-shelttiä kuin tuttujen Ronja-spanieliakin. Käpy puhkuu energiaa eikä se väsy mistään. Etenkin Nappan kanssa leikkiminen on ihan hillittömän hurjaa. :D Pari viikkoa sitten oltiin mökkireissulla koirien kanssa ja viime yö kyläilemässä. Molemmilla kerroilla Käpy & Nappa leikki koko valveillaoloajan ja vaikka käytiin pitkillä lenkeilläkin, ei se menoa hidastanut vaan virtaa riitti (kts. kuvatodisteet ;)). Harmittaa, ettei päästä muuton jälkeen tapaamaan Nappaakaan enää säännöllisesti.

Mökkihöperöityneet koirat osa 1 ja 2.

Viimeisiä kesäpäiviä siis viedään. Loppuviikosta mennään Satu-kasvattajan luo trimmiin, jotta Käpy saa arvoisensa kaupunkikoiralookin. 27. päivä pakataankin sitten sekä koira että kamat autoon ja lähdetään kohti suurta maailmaa. ;)

Koirani kuvin

2011-07-11T20:19:00.014+03:00

Haaste on vastaanotettu, Karo!

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten.

2. Toisinaan koirani on hyvin edustava.

3. Näistä kuvista voi päätellä, mitä harrastamme.

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle.

5. Päässäni surisee kysymyksiä tämän kuvan nähdessäni.

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen.

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Ei paljoa naurattanut... Siis Käpyä!

9. Tämä on minusta kaunis kuva.

10. Ja lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin yksi niistä).

+27

2011-06-29T22:20:00.008+03:00

Mittari näytti tänään hellelukemia, joten pakattiin Karon kanssa koirat autoon ja ajettiin merenrantaan. Kivaa oli koko porukalla ja pääsinpäs itsekin talviturkista tälle kesää!

Lomahoito tekee hyvää?

2011-06-20T11:58:00.002+03:00

Kun kesäkuun alussa lähdin reilun viikon reissulle Helsinkiin ja jätin Käpyn hoitoon vanhemmille, mut valtasi huoli ja ikävä. Lähtä nyt itse lomailemaan ja jättää oma lapsi muiden kontolle... Palattuani sain takaisin karvaisen, trimmin tarpeessa olevan, mutta aivan erihyvin käyttäytyvän koiran. Mitä on tapahtunut?

En tiedä, löytyykö syy kesästä, lämpimistä ilmoista, loppuneesta juoksusta, vanhempien huolenpidosta, mun poissaolosta (& mun ikävöinnistä ♥ ) vai jostain aikuistumisvaiheesta, mutta uskokaa tai älkää, mun koirani

ei enää kisko remmissä
ei hypi seinille vaikka jäisi välillä vähemmälle aktivoinnille
ei räksytä vastaantuleville koirille
ei päästä mua silmistään ja pysyy irti jopa kerrostalon pihalla !!
tottelee ja kuuntelee melkein tilanteessa kuin tilanteessa

Mun mielessä kävi, että onkohan se vaihdettu mun poissaollessani toiseen, hyvin koulutettuun kääpiösnautseriin vai mikähän tässä on? :-D

En tiedä, kuinka rationaaliseen ajatteluun koira pystyy, mutta jotain sen pääkopassa on nyt tapahtunut. Oma reipas ja temperamentikas itsensä se on silti, syytä huoleen ei siis ole. Näin omistajan näkökulmasta muutos onkin ihan positiivinen, saa nähdä onko tämä väliaikaista...

Kaikki hyvin ja hyvin tavallisesti

2011-05-07T11:35:00.005+03:00

Heips pitkästä aikaa.

Elossa ollaan, vaikka tällaista hiljaiseloa sekä blogimaailmaassa että in real life vietellään. Kestämätön pääsykoestressi ja ahdistus, jota Käpy tosin yrittää lievittää kantamalla leluja säännöllisin väliajoin omistajan syliin. :) Ollaan lenkkeilty ahkerasti ja vaikka kevät tuntui eka niin hienolta, niin kyllä nyt täytyy sanoa, että nämä 5-10 asteen kevätsäät on nähty ja kesä sais tulla jo! Palelee.

Tässä jotain, mitä meille kuuluu (ja mitä me haluttais, että meille kuuluu).

Käpyllä on juoksu alkamassa ja se on raivostuttavimmillaan. Lenkillä pitää nuuskia joka helkkarin puunjuuri ja ruohonkorsi, repiä omistajan käsi irti ja merkkailla kuin uroskoira konsanaan. Ohitusharjoitukset menee kuuroille korville, jokaisen koiran perään pitää piipata...
Me ollaan tälläkin hetkellä kissanhoitajana ja talonvahtina isoveljen luona Pikisaaressa. Kissa on aivan järkyttynyt, vaikka Käpy haluaisi vaan varovaisesti tehdä tuttavuutta. Käpy on kyllä kelpokyläilijä, nyt on vika vain ujossa kissassa. :)
Me ollaan aloitettu juoksuharrastus uudelleen. Käpy nauttii kun lenkkeilyvauhti on asteen nopeampi. Myös toinen kesäinen harrastus, pyöränkorimatkustus, on herätetty henkiin. Kesäilmat vain puuttuu.
Kesällä olisi luonnetestit Oulussa! Voi että tekisi mieli osallistua, mutta rahatilanne on niin kurjake, että taitaa jäädä väliin. Kesällä olis myös lukuisia näyttelyitä ja mätsäreitä.

Näissä tunnelmissa lenkille. ->

Harmaa koira harmaalla taustalla

2011-04-18T16:01:00.001+03:00

On se kuitenkin kevät.

Koirankarvoja

2011-04-03T19:53:00.004+03:00

Nyt on ihan aikuisten oikeesti jotain asiaakin eli kerrankin teksti saattaa kiinnostaa muitakin kuin mua itseäni. ;-) Kuten huonolaatuisesta kuvasta näkyy Käpy on tätä nykyä aivan naku ja koristekarvatkin on siistitty nättiin kuosiin. Ja arvatkaas kuka teki tämän kaiken! Minä ihan itse.

Tänä viikonloppuna siis järjestettiin PSSPH:n trimmauskurssi Haukiputaalla ja oppeja oli jakamassa Käpyn kasvattaja Satu. Lauantaina me nukuttiin Käpyn kanssa lahjakkaasti pommiin eli skipattiin ensimmäinen kurssipäivä. No, se ei menoa paljon haitannut, koska otin muut kurssilaiset kiinni nyppimällä Käpyn kotona. Se onkin jo tuttua puuhaa ja menee rutiinilla.

Sunnuntaina herättiin onneksi ajallaan. Parin tunnin yöunilla lähdettiin sitten kohti Haukipudasta. Paikalla oli kaksi keskikokoista snautseria ja noin kymmenen kääpiöversiota omistajineen. Pääsin kokeilemaan ekaa kertaa koneen käyttöä (joka oli tosi pelottavaa!) sekä saksimaan ainakin neljillä erilaisilla saksilla. Vähän toista kuin mun kotona käyttämäni kynsi- ja keittiösakset, joihin en kyllä tämän jälkeen enää ikinä tartu vaan sijoitan oikeisiin... Käpy oli niin nätisti pöydällä, että linjat sain kohdalleen aivan omin voimin. Kuva todistaa, että ei sitä ihan metsään menty. Näyttää käppänältä, eikö. ;-)

Vaikka paljon ei ehtinyt muiden kanssa juttelemaan, oli kivaa nähdä tuttuja (ja vieraampia) koiraihmisiä. Jotenkin kummallisesti tämän päivän jälkeen tuntuu, että kyllä se seuraava koira on se käppänä eikä mikään pinserinretale. :-D Keskikokoinen snautseri on upea myös, mutta se on jo niin kookas, etten sellaista tämän kokoiseen asuntoon ottaisi. Paikalla oli muuten vierailevana tähtenä myös yksi pentukäppänä ja olisin kyllä ollut valmis pistämään sen taskuun ja viemään kotiin. Niin suloinen...

Täytyy kyllä taas kehua tuota omaakin piskiä: Käpy osaa käyttäytyä niin hyvin! Se oli porukan hiljaisimmasta ja rauhallisimmasta päästä. Aivan ainutlaatuinen koira, en vaihtaisi. ♥

Kiitos päivästä Satulle, muille kurssilaisille ja koirille, sekä kyydistä Piitu-käppänän omistajalle! Nyt rahaa säästöön, niin saan uusia trimmausvälineitä ja pääsen harjoittelemaan kotosallakin.

Kuulumisia

2011-03-28T16:28:00.005+03:00

Joskus musta tuntuu, että tän blogin kirjoittelu on yhtä tyhjän kanssa - me kun ei Käpyn kanssa harrasteta mitään, ellei satunnaisia mätsäreitä ja näytelmiä lasketa. Postaukset alkaa poikkeuksetta toistaa itseään. Kukaan ei varmaan kirjoittamatta tietäisi, että me lenkkeillään päivittäin... Uusia kuviakaan ei oikein ole, kun kotoa ei löydy kameraa.

No, mutta. Jos sitä kuitenkin jotain kertoisi.

Viime postauksen jälkeen ollaan nähty paljon ihmis- ja koirakavereita sekä viihdytty, yllätysyllätys, siellä lenkkipolulla. Perjantaina oltiin taas lapsenvahtina ja Käpy oli tohkeissaan, kun sai suunnata energiansa lasten paimentamiseen.

Lauantaina lenkkeiltiin Toppilaan Katan luona käymään. Käpy pääsi moikkailemaan marsulaumaa sekä Nappaa, joka oli saapunut paikalle Karon kanssa. Pienehkössä opiskelija-asunnossa meininki oli aika vallaton, kun koirat pääsivät painiottelemaan. Hyvinhän nuo tulevat aina toimeen, vaikka Käpy osoittaakin pieniä pomon elkeitä: esimerkiksi vesikupille oli selkeä juomajärjestys, kun Käpy pisti Nappasta ojennukseen murisemalla. Leikeissä kuitenkin kaverukset ovat täysin tasavertaisia. :-)

Samana iltana käveltiin vielä toinen pitkähkö lenkki yhdessä Rosen ja Lilli-sheltin kanssa. Lillikin on saanut vähän varmuutta eikä arastellut Käpyä enää niin paljon. Lenkkeilykin sujui yllättävän reippaasti ja helposti, vaikka molemmat olivat remmien päässä. Lilli on kyllä ihana. En aikaisemmin ole oikein pitänyt shelteistä, mutta tuo vauva on kyllä kumonnut mun ennakkoluuloni rotua kohtaan. ♥

Sunnuntai meni vähemmällä aktiviteetilla, mutta uusi viikko lähti käyntiin taas kyläilyn merkeissä. Lenkkeiltiin aamupäivästä Heinäpäähän mummoa moikkaamaan. Käpylle se oli eka kerta mummolassa ja hyvin meni. Kun annoin luvan syöttää kuivahtaneet kananpalat koiralle, tuli Käpystä oitis mummon uusi paras ystävä. Siinä ne nököttivät molemmat sohvalla, Käpy mummon sylissä kerjäämässä rapsutuksia (ja lisää kanaa!). ;-)

Juuri palattiin reissulta, lenkkeiltiin takaisin yhtä reippaasti ja nyt Käpy vetelee tyytyväisenä hirsiä sohvan päädyssä. Tälle viikolle ei sitten olekaan muita suunnitelmia kuin viikonlopun trimmauskurssi. Siellä sitten tavataan pitkästä aikaa muita käppänöitä (ja toivottavasti myös muun kokoisia snakuja) ja koiraihmisiä. Aloittelinkin Käpyn nyppimistä pari iltaa sitten ja se on taas kammottavassa puolikaljussa lookissa...

(P.s. Olen btw vieraillut viime aikoina turhan usein Pinserit.fissä. Siinäpä vasta ihana rotu. ♥)

Lapsenvahtina

2011-03-17T19:12:00.006+02:00

Joka päivä ollaan lähempänä kevättä (muutamia takapakkeja lukuunottamatta) ja päivät ovatkin kuluneet ulkoillessa. Omistaja painii pääsykoestressin ja kevätväsymyksen kanssa, mutta Käpy ei ole silti jäänyt huomiotta.

Tavallisten arkirutiinien lisäksi ollaan toimittu Käpyn kanssa lapsenvahteina naapurin Fiinulle ja Inkerille. Käpy on ihana! Se rakastaa lapsia yli kaiken, mutta osaa olla niiden seurassa kiltti ja varovainen - ei esimerkiksi hypi vasten, jota se tekee aikuisten kanssa. Käpyllä on tilannetajua ja se tietää, milloin lapset haluavat leikkiä ja milloin on parempi seurata tilannetta sivummalta.

Kuva on maanantailta, kun tytöt rauhottuivat telkkarin ääreen ja Käpy tapansa mukaan halusi olla mukana. Kuva ei siis ole lavastettu ja oli siinä naurussa pitelemistä, kun tulin olkkariin ja näin kaikki kolme pikkutyttöä sohvalla katsomassa Pikkukakkosta. :-D

Maaliskuu

2011-03-02T17:33:00.005+02:00

Ihanan lauhaa! Mahtavaa lenkkeillä ilman turhia toppatakkeja. Koira ei tarvi vaatetta ja omistajakin pärjää hupparilla ja toppaliivillä. Kevät. ♥

Käpyllä on kevättä rinnassa - se ei malttaisi olla sisällä, saati paikoillaan, ollenkaan. Maanantaina käytiin taas Värtön jäällä juoksemassa (tai no, Käpy juoksi, minä tallustelin ja hymyilin koiralle joka oli onnesta soikeana). Illalla vielä treffattiin naapureita, Rosea ja Lilliä, puistoilun merkeissä. Treffit tosin päättyivät aika lyhyeen, kun puiston valtasi iso norjanharmaahirvikoira eikä me haluttu pikkukoirinemme jäädä jalkoihin.

Lilli on hitaasti lämpenevää sorttia. Nelikuukautinen shelttivauva jännitti Käpyn leikkiinpyyntöjä hieman, mutta onneksi Käpy oli hienovarainen eikä yrittänyt leikittää väkisin. Kun käveltiin puistosta kotia kohti, koirat innostuivat tietenkin vasta silloin tekemään tuttavuutta tarkemmin. Olisivat räksytyksestä ja remmissä päättömästi hyppelystä päätellen kovasti halunneet leikkiä keskenään. No, toisella kertaa sitten puistoillaan ajan kanssa, eiköhän noista kavereita kehkeydy!

Eilen kävin ostamassa Käpylle lisää ruokaa ja mukaan tarttui myös taskukokoinen vinkulelu. Ostin lelun lenkkejä varten, jotta toisten koirien ohittaminen sujuisi jatkossa paremmin. Käpy kyllä keskittyy leluun heti kun kuulee vingutuksen, ja tänään vastaan tallusteleva pikkukoira ohitettiin jo ilman päätöntä räksytysrepimis-showta. Hyvä ostos siis!

Ollaan myös ajankuluksi ja koiran väsyttämiseksi vähän "kotitokoiltu". Eilen iltalenkillä harjoiteltiin liikkeestä maahan menoa ja muuta pientä. Ei Käpy mikään tokokoira kyllä ole: tänään yritin sitten tyhjässä koirapuistossa samaa temppua ilman remmiä, niin koira läksi paikalta samantien, kun huomasi, ettei tässä nyt ollutkaan kyse mistään hauskasta. :-D Eikä kuunnellut ollenkaan kun yritin huudella takaisin. No joo, ei tuo toko kyllä omistajankaan lempilaji ole, että ei sinänsä. :-D

Maaliskuu on siis lähtenyt hyvin käyntiin. Jos ilmoja piisaa, niin varmasti lenkkeillään loppuviikko yhtä reippaissa tunnelmissa. Ei voi sanoin kuvailla, kuinka hyvältä tää kevät tuntuu.

Lenkkeilyä

2011-02-27T23:16:00.005+02:00

Viikko on kulunut reippaasti lenkkeillessä. Remmilenkkeihin ja koirapuistoiluun toi vaihtelua tiistain ja lauantain lenkit joen jäällä, jossa pystyin pitämään Käpyä irti huoletta (en ymmärrä, miksei kukaan muu ollut eksynyt samalle seudulle niin hyvällä säällä!). Tiistaina oli ihanan aurinkoista ja harmittaa, ettei mulla ole omaa kameraa - tai kuvaajantaitoja.

Tänään käytiin sunnuntaipäivälenkillä hiekkakuopalla Karon ja Nappan kanssa. Oli tosi kivaa, kuvat puhukoon puolestaan! Käpy tulee hienosti toimeen Nappan kanssa, ovat hyviä kaveruksia. Koirat leikkivät vielä sisälle päästyäänkin - virtaa riitti niin kauan, kunnes päästiin kotiin, missä Käpy hyppäsi suoraan lempipaikalleen nukkumaan eikä ole sen jälkeen juuri sohvan pohjalta liikkunut. :-D

Pentukuvapläjäys

2011-02-23T19:18:00.008+02:00

Omistajalla on kauhea pentukuume ja sitä ei helpota ainakaan vanhojen pentukuvien selaaminen. Me Käpyn kanssa haaveillaan musta-hopeasta perheenlisäyksestä, mutta ikävä kyllä elämäntilanne ei salli toista koiraa ainakaan vielä vuoteen. Olen tässä Käpyn vauvakuvia selaillessa yrittänyt palauttaa mieleen niitä pentuajan huonoja puolia, mutta jotenkin musta tuntuu, että aika on kullannut muistot aika tehokkaasti. :-D

Pennuthan ovat niin siivottomia, syövät kaiken, purevat, eivät osaa kulkea remmissä, ulvovat yksinollessaan ja suututtavat naapurit, vaativat kaiken ajan ja huomion... Mutta se sydäntä särkevä suloisuus, eikö se korvaa kaiken? ♥

P.s. llmottauduttiin muuten PSSPH:n huhtikuussa pidettävälle trimmikurssille!

Ajankuluksi

2011-02-21T00:19:00.015+02:00

Kun omistajan päivärytmi on aivan sekaisin (eli menen nukkumaan neljältä aamulla ja herään yhdeltä päivällä) ja pakkanen rajoittaa lenkkeilyä sekä muuta ulkoilua, on näin sunnuntai-iltaisin hyvin vaikeaa keksiä mitään tekemistä. Tässäpä siis turhaakin turhempi 10 satunnaista asiaa Käpystä.

1. Käpy rakastaa keppejä ja palloja. Käpy ei kyllästy leikkiin, jossa lelu nakataan mahdollisimman kauas ja se saa juosta sen takaisin. Aina samalla innolla ja niin monella toistolla kuin omistaja ikinä jaksaa - tai kuka tahansa joka on erehtynyt leikkiin mukaan. Aika älyvapaata, mutta pitää koiran tyytyväisenä. :-DD

2. Käpy syö tällä hetkellä Nutro Choice Adult Sensitive -nappulaa (kana ja riisi), joka on monen eri merkin jälkeen ainoa teollinen ruoka, joka ei aiheuta Käpylle allergiaoireita. Sen lisäksi joukkoon eksyy välillä jauhelihaa, öljyä, kanaa, kalaa, makkaraa jne. Makupaloina maistuvat juusto ja nakit. Käpy pitää erityisesti myös omenasta!

3. Me ei Käpyn kanssa harrasteta lenkkeilyn ja satunnaisten temppujen opettelun lisäksi oikeastaan mitään. Muita koiria tavataksemme ja näyttelykäyttäytymistä treenataksemme meitä näkee kuitenkin Oulun alueen mätsäreissä. Kerran ollaan eksytty viralliseenkin näyttelyyn ja tarkoitus olisi käydä niissä vastakin. Ruusukehaiksi Käpystä ei ehkä ole, mutta näytelmät ovat omistajalle mieluinen tapa tavata muita koiraihmisiä - ja tottelevaisuusharjoitusta koiralle siinä missä muutkin koiraharrastukset.

4. Käpy on säänarka ja inhoaa koiranvaatteita. Tämä yhdistettynä ylivilkkaaseen luonteeseen tuo hieman haastetta talvilenkkeilyyn. Ehdoton pitkien lenkkien pakkasraja on Käpyn mielestä -15. Takki päällä (jonka pukeminen on aina pientä taistelua) voidaan lenkkeillä vielä noin -20 asteen keleillä. Tassuja paleltaa jo aikaisemmin ja siksi lenkit jäävät talvella aika lyhyiksi. Käpy inhoaa myös sadetta ja kuralammikoita, kovasta tuulesta puhumattakaan.

5. Viime aikoina meidän lenkkeilyrytmi on ollut seuraavanlainen: aamupissatus korttelin ympäri, päivän remmilenkki säiden mukaan 20-60min sekä iltalenkki hiljentyneeseen koirapuistoon. Liikkelle lähdetään vasta iltakymmenen jälkeen, jolloin muita koirakkoja ei puistossa enää ole, koska Käpy ei tule toimeen kaikkien vieraiden koirien kanssa. Puisto on kuitenkin ainoa paikka parin kilometrin säteellä, jossa koiraa voi juoksuttaa irti.

6. Pääasiassa Käpy on hyvinkäyttäytyvä koira, jolla on perustottelevaisuus kunnossa. Käpyllä on kuitenkin muutamia ns. pahoja tapoja, joista ärsyttävimpänä mainittakoon räksyttäminen. Käpy on hiljainen esimerkiksi kotona ja koiratapahtumissa, mutta remmilenkeillä tilanne on mahdoton. Oli omistajalla sitten herkuin nami tai lempilelu, kun lajitoveri (tai uhkaavanoloinen ihminen) on havaittu näköpiirissä, ei keinoja koiran hiljentämiseen enää ole. Kaikki on kokeiltu ja nyt se pitänee vain hyväksyä: koirani on remmiräksyttäjä.

7. Käpyn paras puoli on sen sopeutuvaisuus. Se ei stressaa isoista ihmis- tai koirajoukoista esimerkiksi näyttelyissä. Se suhtautuu rauhallisesti reissaamiseen niin bussissa, junassa, autossa kuin pyöränkorissakin. Se pitää kaikista ihmisistä ja on kyllä oikea koiranomistajan unelma tässä suhteessa. :-) Käpyn kanssa voi käydä vaikka shoppailemassakin, koska kätevän kokonsa puolesta sen nappaa syliin ja se vain nauttii kaupungin vilinästä, jota saa seurata sylistä käsin.

8. Käpy saa nukkua kanssani sängyssä. Se tuottaa välillä pieniä ongelmia tilanjaossa, koska Käpy kuuluu omasta mielestään ehdottomasti tyynylle tai vähintäänkin peiton alle omistajan viereen. Kun sänky on vain 90 senttiä leveä, on koira pakko työntää välillä lattialle tai ainakin jalkopäähän. :-DD

9. Käpyllä on äidiltään Helmi-käppänältä peritty tapa osoittaa mieltään murisemalla. Se ei tarkoita varsinaisesti, että koira olisi vihainen eikä Käpy ikinä esimerkiksi puraisisi ketään. Se on vain Käpylle yksi tapa kertoa, että "perhana, nyt ärsyttää". ;-) Käpy murisee esimerkiksi syliin nostettaessa, hampaita katsottaessa ja jalkakarvoja kammatessa. Mätsäreissä tästä on tullut tuomarilta palautetta useastikin, mutta tapa tuntuu juurtuneen niin tiukkaan, että tuskin tuosta höpsöstä piirteestä tullaan koskaan kokonaan pääsemään. :-D

10. Käpy on maailman paras koira. En olisi koskaan osannut edes toivoa mulle sopivampaa enkä äkkiseltään keksi mitään, mitä tuossa koirassa muuttaisin. Se on kaikessa persoonallisuudessaan niin mahtava kaveri, ettei parempaa löydy.

Omistettu Käpylle. ♥

Puoli vuotta kuvina

2011-02-18T17:33:00.000+02:00

Pitkästä aikaa täällä! Päätin laittaa blogin uuteen uskoon ja olla jatkossa ahkerampi päivittämisen kanssa.

Mulle ja Käpylle kuuluu paljon kaikkea uutta. Marraskuussa muutettiin takaisin Ouluun, kun Muhoksen kuviot ja opiskelu eivät olleetkaan ihan sitä, mitä odotin. Nyt asutaan aivan keskustan tuntumassa hyvien lenkkipolkujen ja koirapuiston läheisyydessä.

Puolen vuoden aikana on totuteltu taas kerrostaloasumiseen, treffailtu koirakamuja (Nappaa, Nalaa, Papua, uutta naapuria Lilli-shelttiä...), käyty mätsärissä, kyläilty sekä tietenkin lenkkeilty ahkerasti ja nukuttu hyvin. ;-)

Olisi mahdotonta kertoa puolen vuoden tapahtumat sanoin, joten annan kuvien puhua puolestaan! Tässä jotain, mitä ollaan ehditty touhuta:

Syksy 2010. Nappa, Nala ja Käpy, joka toimi koirapoliisina, jos lapset innostuivat liikaa. ;-)

Syksy 2010. Merenrantalenkillä.

Talvi 2011. Karo & Nappa, minä & Käpy, Kata ja Anni käytiin paistamassa nakkeja ja tikkupullia 17 asteen pakkasella! Hyytävää, mutta onneksi seura lämmitti kivasti. :-)

Match Show Hiukkavaarassa 6.2.2011. Käpy pelkkä PUN, ei sijoitusta, mutta käyttäytyi niiiiin hienosti, että kesällä on pakko päästä virallisiin kehiin! Mukana olivat myös Nala & Henna, Nappa & Karo sekä Kata-kuvaaja. :-)

Uusi koti ja uudet kujeet

2010-08-14T13:14:00.000+03:00

Niin mulla kuin Käpylläkin on ollut paljon ohjelmaa viime aikoina. Uusi koti, uusi ympäristö, uudet rutiinit, uusia heppa- ja koirakavereita... Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.

Pääsin itse siis opiskelemaan eläintenhoitajaksi Oulun seudun ammattiopistoon, Muhoksen yksikköön. Viikko sitten kotiuduttiin Käpyn kanssa uuteen kotiin. Asunnossa yli 50neliötä (tilaa siis koirakaverille, vai mitä ;-)), takaovesta pääsee pihalle juoksemaan ja tallille uutta ponituttavuutta katsomaan, mahtavat lenkkimaastot sekä ilmaiset toko- ja agilitykurssit. Voisiko asiat siis koiran ja sen omistajan kannalta paremmin ollakaan?!

Ainoana miinuksena voisi mainita vilkkaan maantien, jonka varrella asunto on. Käpy ei ota ymmärtääkseen, ettei jokaista autoa, bussia tai rekkaa tarvitse murahtaa ja haukkua... Vahtivietti on päässyt valloilleen, mutta onneksi seinänaapureita ei viereisen myymälän lisäksi ole.

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa ja uuden opettelussa. Ollaan käyty Käpyn kanssa pitkillä metsälenkeillä ja koira onkin ollut mielissään vapaanajuoksentelusta. Samassa pihapiirissä on neljän karsinapaikan talli, jossa asustaa tällähetkellä new forest -poni Koosi, jota ollaan käyty moikkaamassa lähes päivittäin. Ratsastuslenkeille Käpy ei ole vielä päässyt mukaan.

nf-tamma Royal Apricot, Koosi. Käpyn uusi ystävä!

Sen lisäksi ollaan tutustuttu uuteen koirakaveriin, Pimuun, sekarotuiseen noutajanarttuun. Käytiin Pimun ja omistajan kanssa läheisellä agilityradalla ja kyllähän kateeksi kävi, kun koira osasi niin hienosti putket, kepit, esteet, kaikki. Käpyn kanssa tyydyttiin lähinnä seuraamaan sivusta, mutta opeteltiin myös rengasta, putkea ja keppejä jonkin verran. Nyt syttyikin agilitykuume, ja olis palava halu kurssille! Oulujokilaakson kennelkerhon kurssit ovatkin ammattikoulun opiskelijoille ilmaisia, eli eiköhän mekin uskaltauduta mukaan. :-)

Nappa -islanninkoira kävi myös Muhoksella muutama päivä sitten. Käpy ja Nappa tulevat hyvin toimeen ja leikkiä riitti!

Paljon on tapahtunut, vähän liikaakin yhteen blogimerkintään. ;-) Tän kaiken lisäksi laitoin vielä viestiä Satu-kasvattajalle, joskos hän siistisi Käpyn lähiaikoina ja katsoisi, jos turkki olisi sopiva joko Lahden KV:hen lokakuussa tai Jyväskylän erkkariin/KV:hen marraskuussa. Tai miksei molempiinkin, jos rahaa riittää!

Mahtava koirasyksy siis tulossa kaikinpuolin. Omistaja opiskelee unelmiensa alaa eläinten parissa ja koira elää liikunnan- ja tekemisentäyteistä koiranelämää - mikäs siinä sitten! ;-) Postauksen yhteydessä kuvia Muhoksen maisemista.

Käpyn kehitys

2010-07-27T13:30:00.000+03:00

Ajattelin laittaa tännekin Käpyn kehityksen 5-viikkoisesta melkein tähän hetkeen asti. Kuvat on otettu aika harvalla välillä, aina silloin kun ollaan käyty Satu-kasvattajan luona trimmissä. Kuvissa näkyy hyvin se, miten Käpy on saanut massaa iän myötä. Edelleen se toki kaipaa lihasta lisää näyttelyitä varten.

Tässä tulee, uusin ensimmäisenä:

18 kk

13 kk

10 kk

5 kk

5 vko

Kuvien copyright Satu Hakala/Kennel Funace's, paitsi 18kk-kuvan copyright Rosa Ala-aho eli minä. :-)

Käpy ja uusi ystävä

2010-07-25T15:28:00.000+03:00

Käpy on saanut kirjavaan ystäväjoukkoonsa uuden tulokkaan: islanninlammaskoira-narttu Nappan, jonka ystäväni Karo sai hiljattain. Nappa on iloinen ja lapsekas, itselläkin pentukuume polttelee... ;-)

Tytöt tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka Käpy vähän emännöikin ja ottaa enempi aikuisen roolin leikeissä. Tässä pari kuvaa neideistä, ihania molemmat. :-)

Ollaan Käpyn kanssa viimeaikoina tavattu muitakin koiraystäviä, kuten kääpiöpinseri Väinöä ja labbispentu Viiviä omistajineen. Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja kohtahan se syksykin koittaa muuttoineen. Muhokselle lähdetään, kun sain opiskelupaikan OSAO:lta eläintenhoitajakoulutuksesta. Sieltä saadaan Käpyn kanssa varmasti lisää koirakavereita, ainakin siellä asuvien tuttujen haukut. Sitä odotellessa!

Match show Karjasillalla

2010-06-11T12:36:00.000+03:00

Eilen sitten käväistiin mutka Karjasillan mätsärissä. Käpy taasen hienosti pienten aikuisten SIN2! Hienosti meni, vaikka murinat oli taas pöydällä, kun tuomari katsoi hampaat ja muut. Lisää treeniä siis siihen suuntaan, niin hienosti menee. Tässä vielä muutamat kuvat, joista kiitos kuuluu Annalle!

Voiko koira enää sulosempi olla? <3

Match Show Äimärautiolla

2010-06-09T10:51:00.000+03:00

Suomen Collieyhdistyksen mätsäri Oulun Äimärautiolla järjestettiin eilen. Käpy oli hienosti pienten aikuisten SIN2 !

Käpy käyttäytyi hienosti ja maltillisesti, ainut mistä tuomari joutui rokottamaan, oli hampaiden tsekkaus, kun Käpy osoitti mieltään ja murisi tuomarille... Muuten tuomari kehui, että kiva koira, joka oli hyvin esitetty! Hyvä me!

Kiitos korvaamattomille assareille Annalle, Eskille ja Peppi-koiralle! :)

Huomenna olis taas mätsäri tiedossa Karjasillalla. Sinne siis, jos aikataulut ja sää sallii.

Trimmissä

2010-06-07T11:24:00.000+03:00

Käytiin vajaa viikko takaperin Käpyn kanssa näyttäytymässä kasvattaja-Satun luona ja hän sitten siisti Käpyn siihen kuntoon, että päästään vierailemaan kesän aikana mätsäreissä harjoittelemassa syksyn mahdollisia oikeita koitoksia varten :)

Kuvatodiste siitä, kuinka kaunis tuo neiti onkaan!

Tällä viikolla sitten olis kakskin mätsäriä, joissa voisi lähtä vierailemaan - saa nähdä, jos aikataulut antavat periksi ja päästään paikan päälle.

Seuraava trimmikerta sovittiin alustavasti elokuun tienoille, ja puhuttiin Satun kanssa vähän siitä, että kokeiltais rullata Käpyn turkkia. Syksyllä olis myös näyttelyitä, joissa voisi mahdollisesti mennä piipahtamaan.

Lääkärissä part 2

2010-05-27T10:26:00.000+03:00

Käytiin tänään Käpyn kanssa ottamassa vielä rabiesrokotus ja nyt on vuoden piikit taas kunnossa. Päästään näyttelyihin ja muihin kivoihin tapahtumiin.

Paino lääkärissä 6,5 kg.

Eli sata grammaa tullut lisää. Jos tässä pysyttäis kesän näyttelyihin asti.

Muuten reissu meni hyvin, mutta Käpyllä on juoksut taas tuloillaan eli koira on tosi ärhäkkänä. Ennen ei ole sanonut piikistä mitään, katsellut ympärilleen vaan, mutta tänään Käpy sitten päätti murista ja puraista lääkäriä! Bad dog :-(

Mutta reissusta selvittiin ja nyt ollaan kotona. Ostin matkalta Käpylle lisää Pro Planin Sensitive -ruokaa. Se saa nyt sitä sekä NEU-ruokaa sekaisin ja on maistunut paremmin kuin aikaisemmat pöperöt eikä allergisoi!

Temppukoira

2010-05-25T12:44:00.000+03:00

Innostuttiin tänään pitkästä aikaa Käpyn kanssa opettelemaan uutta temppua (=kieri). Ajattelin sitten aikani kuluksi tehdä ihan listan, mitä tuon höpön kanssa on matkan varrella opeteltu! Tässä tulee, yritän muistaa kaiken :

istu
ei (=lopettaa sen mitä on tekemässä)
anna tassu
maahan
tänne (edelleen hakusessa, jos ympärillä tapahtuu jotain mielenkiintoista...)
seiso
paikka
seuraa/täällä
hei hei (=vilkuttaa tassulla)
nätisti (=seisoo takatassuilla, se jänöasento)
ryömi
pakki (=peruuttaa)
ympäri (=kierähtää itsensä ympäri)
anna pusu
kierrä (=kiertää lenkillä puun, tolpan tms. jos on kiertänyt itsensä solmuun)
käy pissalla (:D)
harjoittelussa: kieri (menee jo käsimerkin kanssa)

Papu kylässä

2010-04-25T18:45:00.000+03:00

Keväisiä leikkejä pihalla :)

Lääkärissä

2010-04-09T14:17:00.000+03:00

Käytiin Käpyn kanssa ottamassa tänään tehosterokotteet. Kuukauden päästä vielä rabies (en ota koskaan yhtä aikaa nelosrokotteen kanssa), niin on kaikki kunnossa kesän näyttelyitä varten.

Käpyä meinas vähän jänskättää lääkärissä ja rokotus veti koiran vähän väsyksi, mutta muuten meni hyvin. Käveltiin lääkäristä kotiin pikku vesisateessa, oli ihanan keväistä! Nyt koira vetelee hirsiä nojatuolissa tyytyväisenä :) Parin viikon takaisesta vaisuudesta ei ole enää tietoakaan, joten ei otettu sitä lääkärissäkään sen kummemmin puheeksi.

Paino lääkärissä: 6,4kg

Lääkärin mukaan Käpy on hoikka, mutta ei liian laiha ja sanoi, että älä turhaan stressaa, massaa tulee kyllä aikanaan. Hyvä vyötärölinja kuulemma! ;)

Tallikoira Käpy

2010-04-08T14:12:00.000+03:00

Olen nyt sitkeästi päättänyt, että Käpystä tulee tallikoira, vaikka se pöljäileekin siellä ihan olan takaa. Otin koiran tänään tallille mukaan ja kylläpä sai taas hölmölle nauraa!

Aamupäivästä tallilla on harvoin paljon porukkaa, ja Käpy voi juoksennella tallipihassa ihan mielensä mukaan. Olen ottanut koiran yleensä kiinni tai vienyt kotiin silloin, kun otan ponin sisälle tai lähden ratsastamaan. Nyt päätin, että koira juoksee mukana koko päivän, kävi miten kävi ;)

Yllätyin totaalisesti: hyvin meni ja Käpy oli pitkästä aikaa tosi näpsäkästi kuulolla eikä lähteny omille teilleen!

Otin sitte Käpyn ekaa kertaa mukaan myös maneesille ja päästin siellä irti samaan aikaan kun itse ratsastin. Koira oli eka vähän hämillään, kun kiipesin ponin selkään. Jonku aikaa pyöri jaloissa, mutta onneksi ponilla on lehmän hermot eikä sanonut koirasta mitään. Vajaan tunnin ratsastelin ja Käpy juoksi uskollisesti KOKO sen ajan ponin ja mun vierellä. Käpy osas laukkaympyrät, ravilisäykset ja siirtymiset ainakin yhtä hienosti kuin ite poni! :D

Nyt jos Käpy ei ole väsynyt, niin ei koskaan! Pääsee kyllä ens kerrallakin mukaan, kyllä siitä vielä tallikoira tulee :) Kuvassa kaverukset Käpy & Tide-poni.

Vaisu Käpy

2010-04-04T14:08:00.000+03:00

Meillä on ollut Käpyn kanssa paljon ohjelmaa viime aikoina: on ollut muutto uuteen ympäristöön, koirakavereiden tapaamista, yksinoloa uudessa paikassa, tallilla oloa ja niin edelleen. Koira on ollut nyt pari päivää ihan silmin nähden vaisu, toivottavasti käyttäytymisen muutos johtuu vain tästä kaikesta viime aikaisesta hössötyksestä ja stressistä...

Käpy on lenkeillä kyllä reipas, muttei oma itsensä: Ei innostu vastaantulevista koirista, vaan kävelee remmissä nätisti kiskomatta (mikä on harvinaista ;)). Leikkii kyllä jonkun verran, muttei innostu samoin kuin normaalisti. Papu-kaverinkin kanssa käyttäytyi toissapäivänä kummallisesti, ärisi ja oli todella epäsosiaalinen. Vieraiden ihmisten keskellä on levoton ja vaisu.

Yks "oire" on myös tiuhaan pissailu lenkillä. Keksin tälle kaikelle kolme mahdollista syytä:

1) Paljon muutoksia ja stressiä viime aikoina. Ehkä todennäköisin syy? Toisaalta tuota pissailua en kyllä osaa yhdistää tähän.

2) Alkava juoksu. Toisaalta juoksujen pitäisi alkaa vasta toukokuussa, ainakin edellisillä kerroilla väli on ollut 5-6kk, ja viimeksi koiralla juoksut oli marras-joulukuun vaihteessa. Tämä selittäis sen pissailunkin. Papu-kaveri (uros) ei toisaalta hyppinyt Käpyn selkään tai mitään, mitä yleensä tekee heti kun Käpyn juoksut alkaa tehdä tuloaan, vaikka muita merkkejä ei vielä oliskaan.

3) Virtsatietulehdus. Periaatteessa oireet sopis tähän, mutta koira ei kyllä pyydä useammin ulos eikä virtsa haise. Pissaa kyllä heti ulos päästyään ja lenkillä "merkkailee"/pissailee tiheästi. Itse pissaaminen ei vaikuta aiheuttavan kipua tms. kun koiraa tarkkailee. Tiedä sitten - toisilla virtsatietulehdus on lähes oireeton, toisilla se taas aiheuttaa rankkojakin oireita.

Pitää seurailla Käpyä ja katsoa miten tilanne kehittyy. Toivottavasti mistään vakavasta ei ole kyse. Käpyllä on kohta tehosterokotteen aika, voisi kysäistä lääkäriltä samalla, jos outo vaisuus jatkuu.

Match show Virpiniemessä

2010-03-21T12:53:00.000+02:00

Tänään lähdettiin mätsäriin Virpiniemeen "ihanaan" kirpakkaan pakkaseen Maisan, Papu-mopsin, Vikki-bullin ja tietty Käpy-käppänän kanssa. Assarina ja kuskina mukana oli myös Jaakko (kiitos korvaamattomasta avusta!). Hyvin meni, vaikka kylmää oli, koiria aivan liikaa ja koko reissuun hurahti yli neljä tuntia. Huh.

Käpy menestyi tällä kertaa vain sinisen nauhan verran pienten aikuisten kehässä. Viittä vaille sijoituttiin! Neljä sinistä saivat sijoituksen, ja meidät käteltiin viimeisenä ulos kehästä (eli periaatteessa tultiin viidenneksi sinisten kehässä, vaikka mitään palkintoja ei saatu). Käpy käyttäytyi koiriksi, mutta seistessä vapisi kauttaaltaan eikä siten näyttänyt kovin ryhdikkäältä, kun kylmä alkoi puskea luihin ja ytimiin pitkän odottelun jälkeen. Mätsärihän oli siis hevostallin maneesissa (ulkona noin -10, hrr!), joten ei ihmekään, että vilutti. Itsekin vietin loppuillan peiton alla läpijäätyneenä! :D

Maisa pärjäsi puolestaan tosi hienosti koiriensa kanssa! Vikki sai sinisen nauhan isojen pentujen kehässä ja käyttäytyi (ainakin katsojan näkökulmasta :)) tosi hienosti. Papu veikin sitten voiton kotiin ja tuli pienten aikuisten PUN4! Onneksi olkoon Pappana <3!

Hyvässä seurassa taas mentiin ja oli kivaa pikku alkukankeuksista (ja palelevista varpaista) huolimatta. Seuraavia mätsäreitä odotellessa. Trimmissä Käpyn pitäisi varmaan käväistä ennen seuraavaa reissua. Ite olen koiran nyppinyt, mutta loppusiistiminen jää kasvattajan kontolle.

Kuten näkyy, napsasin muutaman kuvan autosta (itse kehästä en ottanut, kamera jäi autoon - hyvä minä), missä Käpy kävi lämmittelemässä kehien välillä Papu-ystävänsä kanssa. Vikki ei ikävä kyllä päässyt yhteenkään kuvaan mukaan. Vasemmalla poseeraus autosta, minä & sydän-Käpyseni <3!

Ystävänpäivä match show & kevätlenkkeilyä

2010-02-16T13:43:00.000+02:00

Pari päivää sitten oltiin ystävänpäivän kunniaksi Käpyn, Maisan & Papun ja Annan & Pepin kanssa mätsärissä vähän treenailemassa kesän näyttelykautta varten.

Käpy käyttäytyi koko näyttelyn niin hienosti (kuten kuvasta näkyy)! Seisoi tosi maltillisesti paikoillaan (lopussa kun namit loppuivat, alkoi vähän vilkuilla muualle - omistajan moka :)), esiintyi hyvin, näytti parhaat puolensa ja ravas tosi nätisti mun vierellä välittämättä muista koirista. Menestystä tuli vain punaisen nauhan verran, mutta onhan sekin jo jotain. Papu ja Maisa saivat myös punaisen nauhan, mutta Peppi ja Anna saivat tyytyä tällä kertaa siniseen.

Aivan korvaamatonta näyttelyseuraa koko porukka ja vietettiin kyllä ihana ystävänpäivä Käpyn kanssa (miten paremmin sen voiskaan viettää kuin parhaiden ystävien kanssa!). Mätsärin jälkeen käytiin vielä Annan ja Pepin kanssa meren rannalla lenkillä ihanassa ystävänpäivän auringossa. Vihdoin on toivoa siitä, että kevät ja kesä sieltä vielä hyvine lenkkisäineen tulevat.

Tänäänkin käytiin lenkkeilemässä reippaasti: ensin puolen tunnin remmilenkki (Käpy otti kontaktit upeesti ja jakso keskittyä muuhunkin kuin lumipalloihin ja vastaantulijoihin - pitkästä aikaa saan olla remmikäyttäytymiseenkin tyytyväinen, sekin varmaan keväisen sään ansiota ;)), sitten tallille heppojen sekaan! Meillä on tallilla olo vasta opettelussa, hienosti menee muuten ja pysyy irtikin, mutta kun itse ratsastan, koira on aivan hepulissa: itkee ja hyppii ja haukkuu ja riekkuu ja... Onneksi Karo oli remmin toisessa päässä, niin saatiin maastolenkki tehtyä loppuun sekä koiran että hevosen osalta. Takana siis koko päivä ulkoilua, nyt varmaan Käpyllekin uni maistuu.

Hyvää kevättä kaikille koirailijoille, ihanaa kun se pimeys ja synkkyys alkaa olla takana päin, päästään taas kunnolla lenkkeilemään! :)

Kajaanin tamminäyttely 2010

2010-01-09T13:20:00.000+02:00

Tänään oltiin ensimmäisessä koitoksessa Kajaanin tamminäyttelyssä! Trimmissä käytiin vajaa viikko sitten Satun luona, kyllä Käpystä käppänän näköinen tuli. Treenattiin ennen näyttelyä kotona seisomista, kävelyä ja pöydällä oloa, mutta en olis uskonut, että dogi käyttäytyis niin hyvin. Eka kerta näyttelyissä molemmille eli koira (ja omistaja etenkin ;)) oli tietenkin jännittynyt ja se näkyi (koira tärisi kyllä myös viileästä hallista johtuen). EH tuli punaisine nauhoineen ja sijoitus JUK2, eli ei kuitenkaan yhtään hassummin ekaksi kerraksi! Tätä aiemmin oltiin vain kerran käyty mätsärissä, ja siitäkin on jo yli puoli vuotta.

Näyttelykärpänen puras sitten tietenkin ja selattiin jo tulevat näyttelyt läpi ;) Muutenkin Käpy on käyttäytynyt kuin unelma - on se kyllä mitä parhain kyläilykoira ja junassakin mentiin taas ilman ongelmia Papu-mopsiystävän kanssa. Peukut pystyyn, että Papullakin menee hyvin omassa kehässään!

Nyt Käpylle vain lisää massaa ja näyttelytreeniä (mätsäreitä, kotitreeniä jne.), niin kyllä siitä vielä näyttelykoira kuoriutuu! Ja jos ei jostain syystä kuoriudu, Käpy on silti maailman paras ystävä ja mun silmään aina kaikkein kaunein kääpiösnautseri <3! Hyvä mieli jäi näyttelystä kaikin puolin, ihmiset oli mukavia ja tunnelma lämmin. Iso kiitos näyttelyseurasta Maisalle ja kasvattaja-Satulle, joka yritti palauttaa mua maan pinnalle, kun jännitin ku hullu! :)

Tässä vielä Käpyn arvostelu, tuomarina Dina Korna, Viro:

"Correct type and size. Little bit long loins. Correct body. Well angulated. Head could have little bit longer foreface. Correct ear placement. Coat structure could be little bit better. Movement ok. Could have little bit better temperament."

Käpy esittäytyy:

2010-01-01T12:24:00.003+02:00

Käpy eli hienommalta nimeltään Funace's Pearly Bertha on pippuri&suola-värinen kääpiösnautseri-narttu. Blogia kirjoittelee puolestaan 19-vuotias tyttö, joka on saanut vuoden päivät olla tämän iloisen koirakaverin onnellinen omistaja. Tervetuloa blogiimme! :)

Käpy on reipas ja iloinen hännänhuiskuttaja - se rakastaa kaikkia ihmisiä ja muita koiria! Käpy ei ole ollenkaan varautunut vieraita kohtaan, mutta on silti erittäin reviiritietoinen ja vahtii kyllä omistajaansa ja kotikoloaan välillä vähän äänekkäästikin... Vaikka rappukäytävästä kuuluvat askeleet pitää murahtaa, niin ovesta sisääntulevat ihmiset otetaan aina vastaan riemulla.

Juliuksen Tulisuudelma, Helmi - Käpyn äiti:

Juliuksen Kummisetä, Vinski - Käpyn isä:

Käpyllä riittää energiaa useammankin koiran edestä, se kaipaa päivittäin melko paljon aktiviteettia ja tekemistä. Päivittäisten lenkkien lisäksi Käpyn kanssa tulee tehtyä temppuja ja leikittyä kaikenlaista sekä käytyä tallilla. Käpyn paras puoli onkin sen innokkuudessa; se lähtee aina mielenkiinnolla mukaan kaikkeen, oli kyse sitten lenkistä puistossa tai pikku koulutustuokiosta. Käpyn miellyttämishalu on kuitenkin valikoiva - se oppii nopeasti (niin hyvässä kuin huonossa!), mutta motivoinnissa pitää käyttää mielikuvitusta. Oikeasta käppänäluonteesta on siis kyse. ;)

Lenkkeilyn lisäksi Käpyn kanssa käydään match show -näyttelyissä eli mätsäreissä. Tähän mennessä Käpyn kanssa on saatu tulos yhdestä kansainvälisestä näyttelystä, Kajaanista tammikuussa 2010.

Käpy onkin osoittautunut mitä sopivimmaksi koiraksi juuri mulle - rotuvalintaa en ole katunut hetkeäkään. Käpy lähtee aina reippaasti mukaan kaikkeen, kulkee kätevän kokonsa puolesta niin pyöränkorissa kuin julkisissakin, mutta omaa myös juuri sopivan ripauksen pippuria ja luonnetta omistajan päänvaivaksi. Toivottavasti saadaan viettää Käpyn kanssa vielä useita vuosia yhdessä! :)